Antti Kleemola: Sun puolella – parhaat
Julkaisupäivämäärä: 21.4.2010
Formaatti: CD
Julkaisukoodi: POKOCD381

Kokoelmalevy-special: biisien syntytarinat!

1. SUN PUOLELLA

Lapsuudesta on jäänyt elävästi mieleen isoisäni, Ylistaron paapan hieno tapa lohduttaa. Kun isommat kiusasivat, paappa otti itkua tihrustavan Antti-pojan syliin ja sanoi pontevasti pohojalaasittain "Moon sun pualella". Paha mieli katosi saman tien tuossa välittämisen ja vakuuttavuuden ilmapiirissä. Olen kantanut tuota lausetta mukanani siitä lähtien ja halunnut jo pitkään tehdä siitä laulun. Aika tuntui olevan kypsä vasta nyt, oman isyyteni myötä.

Tekstiä työstimme yhdessä hienon sanoittajan, Mikko Karjalaisen kanssa. Iso rooli biisin hiomisessa oli tuttuun tapaan tuottaja Sami Sallisella. Hän auttaa jo biisintekovaiheessa saamaan laulusta kaikki tehot irti. Ja hyvä niin.

Ai niin, taidettiin esittää tämä jossain laulukilpailussa tammikuussa 2010. Oli aika haaste tehdä elämäni ensimmäinen biisi, jonka kesto ei saa ylittää kolmea minuuttia. Viisuista jäi hyvä fiilis, koska kaiken sai tehdä omilla ehdoillaan. Hieno kokemus.

2. TIMO TAHTOO

Kuulin joku vuosi sitten Nik Kershawin upean biisin Billy, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tuossa laulussa kerrottiin nerokkaasti pariskunnan kohtuuttomista vaatimuksista toisilleen. Päätin tehdä aiheesta oman version, käsitellä sitä härmäläisen äijän näkökulmasta. Onhan se jonkinlainen paradoksi, kun ajattelee, mitä kaikkea mies ihannenaiseltaan odottaa. Tai päinvastoin. Onko sellaista unelmien prinsessaa tai prinssiä oikeasti olemassakaan...

Laulun päähenkilöstä tuli Timo (kaikki nimet muutettu), ja tekstiä alkoi tulvia. Huomasin, "hitsiläinen, nyt löytyi aihe josta on paljon kerrottavaa!" Olihan tästä aiheesta käyty kavereiden kanssa miljoona keskustelua. Tavoittelin sellaista tragikoomista tarinaa, joka voisi itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Tekstiä tosiaan tuli – aivan liikaa. Mulla oli tässä aluksi kaksi säkeistöä enemmän, mutta onneksi jätin ne pois. Tarina todellakin kaipasi tiivistämistä. Tosin säätäminen jatkui vielä senkin jälkeen; tein tähän tekstiin yhteensä neljä erilaista sävellystä. Vasta se viimeinen tuntui "siltä oikealta", kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tämä oli niitä ekoja biisejä, joita tulkitsin studiossa oikein artistina. Ja sen kyllä huomasi. Yritin laulaa tän jotenkin tosi herkästi ja ajattelin session jälkeen tyytyväisenä, että sehän on siinä, saatiin tunnetta tekstiin. Kun nauhoitusta kuunneltiin pari päivää myöhemmin, rumpalimme Lehtosen Harri sanoi mulle varovasti "kuule tota Antti, onks tää sun laulumeininki vähän weak?" Hyvin sanottu. Olihan se. Heikkoa, ponnetonta ja tosi laimeaa. Liian herkkää. Varattiin saman tien lisäaikaa studiolta ja menin nöyränä poikana laulamaan koko biisin uusiksi. Nyt sävy tuntui oikealta ja eka sinkku laulaja-lauluntekijänä oli valmis.

3. JOENSUU – NEW YORK

"Keskiviikko-ilta pikkukaupungin nuhjuisessa karaoke-pubissa, mikrofoni haisee oluelta. Epämääräisten esitysten jälkeen nousee lavalle ujo tyttö ja aloittaa laulun. Samassa paikka hiljenee ja aika pysähtyy. Tunnelma on epätodellinen. Tuleeko tämä jumalainen ääni todellakin tuosta tytöstä?"

Kun on todistamassa tuollaista hetkeä, täytyy siitä tehdä laulu. Ei niin että pikkukaupungeissa olisi varsinaisesti mitään vikaa, kaikkien ei vain kuulu viettää siellä koko elämäänsä. Ei ainakaan tämän laulun tytön.

Tähän oli jotenkin luontevaa ja hauskaa sovittaa "vanhan hyvän ajan" pop-pastissijuttuja kuten laulun tuplaus, kellopeli, liukuvat falsettistemmat tai tuo säkeistön "can you feel it" -bassoriffi. Käsittämättömän vaikeaksi osoittautui tällä kertaa niinkin helpon kuuloinen juttu kuin teemariffin viheltäminen vireessä (se juttu heti alussa). Onneksi tuottaja Sallinen onnistui siinä paremmin, mä tuhersin tuntitolkulla noita viittä ääntä, heikoin tuloksin. Ja sitten kun tommonen juttu tehdään ja ollaan ihan tunnelmissa, niin ainut kommentti, jonka oon kuullut aiheesta on ollut "ihan hauska se synasaundi siinä alussa". Höh.

4. MÄ EN PELKÄÄ MITÄÄN

Vaikka tiesin aiheen olevan rankka, halusin tehdä laulun elämäni suurimmista menettämisen peloista. Toteutuksen oli oltava tiukasti samaa maailmaa ja tästä tulikin aika iso ja dramaattinen biisi. Sallisen Sami teki taas tinkimättömän musikaalista työtä tuottaessaan. Taisi uusi raitaennätyskin syntyä siinä samalla.

Kokeilin tässä ekaa kertaa omaan biisiini äkkimodulaatiota; sävellaji nousee aina kertosäkeeseen mentäessä. Laulustemmoja kiljuin tähän noin 20 raitaa. Niiden tekeminen on yleensäkin levytysten hauskinta puuhaa. Olen salaa vähän ylpeä ekan kertsin lopussa olevasta "Queen-laulustemmapyramidista".

Tämä oli kakkosalbumin 10 kohtausta eka sinkku ja eka biisi, joka nousi Radio Suomen ykköseksi. Tästä alkoi myös erittäin toimiva yhteistyö hienon miksaajan, Ilkka Herkmanin kanssa.

5. HEIKKO MIES

Tämä laulu kiteytyy viimeisen säkeistön lopun tekstiin: "Monet luulin tuntevani. Ne ei vastaa mun soittoihin. Mutta sinä olet siinä vieläkin." Vaikka olen pohjalainen, jätän uhoamisen suosiolla muille. Mieluummin laulan vastapainoksi vaikka siitä, millaista on olla välillä todella heikkona, avun tarpeessa.

6. MARIKAN HAAVEET

Eräs vanhempi mies avautui mulle vuosia sitten keikan jälkeen. Hän kertoi pohtineensa paljon sitä, miten hänen elämänsä olisi edennyt, jos hän olisikin aikoinaan jatkanut suhdetta erään toisen naisen kanssa. Vaikka kaikki oli nyt periaatteessa ok, hiukan haikeana hän myönsi seuranneensa jo pitkään tuon naisen elämänvaiheita miettien millaista elämä olisi ollut hänen kanssaan. Sovittiin, että saan tehdä aiheesta laulun.

Tämä oli ensimmäinen valmis kappaleeni, kun aikoinaan aloitin soololevymateriaalin kasaamista. Tai oikeastaan tämä oli ensimmäinen kappale, josta tuli olo "nyt syntyi biisi jota mä en haluakaan antaa kellekään muulle, tän mä haluan levyttää itse!" Onneksi Poko Rekordsin Epe Helenius oli samaa mieltä. Olihan sitä rohkeutta ottaa askel taustajoukoista artistiksi kerätty jo aika pitkään.

Tuotannossa otettiin tietoinen riski ja päätettiin ottaa bändi mukaan vasta viimeisiin kertseihin. Siihen asti mennään pelkistetysti flyygelin, akustisen kitaran ja jousikvartetin voimin. Alun perin tässä oli yksi säkeistö enemmän. Jälleen karsinta kannatti, vaikka aluksi tuntui vaikealta jättää tekstiä pois. Oon muuten edelleen todella fiiliksissä tämän biisin flyygelisoundista.

7. AUTA MUA

Oman tuotantoni tärkein kappale itselleni tähän mennessä. Tämän esittämisestä tulee aina hyvä olo. Laulun sisältöhän on tiivistettynä: "kukaan meistä ei pärjää täällä yksin". Kuten tyypillistä, halusin tehdä aiheesta tarinan. En tiedä mistä se johtuu, mutta tällä kertaa palaset loksahtelivat paikoilleen vähän kuin itsestään. Ihan aluksi mua tosin jostain syystä hävetti kertosäkeen yksinkertaisuus. Myöhemmin täytyi myöntää itselle, että sen vahvuushan on juuri siinä.

Tästä laulusta on tullut myös eniten palautetta. Melkein joka keikalla joku tulee sanomaan "me tultiin tänne jotta saadaan kuulla livenä se Auta mua". Se on näköjään löytänyt monta sydäntä ja antanut vaikeina hetkinä jonkinlaista lohtua. Kun tuollaista kuulee, tulee itselle sellainen nöyrän onnellinen olo. Saa todeta, että kaiken mahdollisen epävarmuudenkin keskellä tää laulujen tekeminen ja esittäminen on kyllä käsittämättömän hienoa hommaa.

8. PIKKUSISKO

Debyyttilevyä tehdessä mulla oli haave (tai pakkomielle) saada mukaan yks tämmönen riffibiisi. Päässä soi se perusidea että piano hakkaa neljäsosia ja muut tekee siihen jotain kuolematonta kasari-riffiä päälle.

Musta tuntui hyvältä yrittää löytää tuollaisen idean päälle jotain lämmintä teemaa tekstiin, jotta balanssi säilyy. Vaikka mulla ei oo pikkusiskoa niin tilanne on tuttu. Kaikkihan sen muistavat, ensimmäisen tosi suhteen päättyminen voi tuntua maailman lopulta. Isoveli tai -sisko voi tuoda silloin asiaan hiukan perspektiiviä.

9. DRAMA QUEEN

Soul-tausta pukkaa välillä pintaan. Minkäs teet. :-)

10. PARASTA AIKAA

Laulun tekeminen lähti ajatuksesta "miten niin ennen oli kaikki paremmin?" Tässä stoorissa tyttöystävä elää pitkitettyä nuoruutta, kokee jotain epämääräistä kaipuuta. Se haluaa kaiken, mutta mikään ei oikein tunnu miltään. Äitinsä eli sentään villin hippinuoruuden. Laulussa puhun tyttöystävälleni, mutta oikeassa elämässä haluan muistuttaa tällaisella biisillä itseäni hetkessä elämisestä. Vaikka se olisi vähän naiiviakin, niin halusin palavasti tehdä tällaisen hyvän olon uptempo-biisin, jossa kaikenlainen kyynisyys loistaa poissaolollaan.

Oli hienoa saada puhallinsektiotehtäviin Kettunen/Saaranen -kaksikko ja paketin kruunasi tenorisaksofonisoolollaan Ahoniemen Aleksi. Tän biisin viimeiset kertsit lähtee kyllä sellaiseen lentoon, että parempaa lopetusta 10 kohtausta -albumille ei olisi voinut syntyä.

11. TOINEN MEISTÄ

"Toinen meistä ei päässyt tämän yli" -ajatus ilmestyi tekstivihkooni monta vuotta sitten. Se tuntui heti hyvältä laulun päälauseelta, mutta kesti kauan, ennen kuin se löysi paikkansa. Eikös se ole niin, että kun suhde päättyy, niin monesti toinen on ihan ok, mutta toinen jää siihen rimpuilemaan. Näyttelee, että eteenpäin mennään vaikkei mennä mihinkään.

Päätin unohtaa tätä säveltäessä perinteiset rakenteet ja tehdä just niin kuin sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Niillä mentiin. Tässä oli muuten hauskaa ekaa kertaa soittaa samaan biisiin sekä rhodesia että flyygeliä. Erikoishommaa. Tää on puhtaasti sävellyksenä mulle 10 kohtausta -levyn lempibiisi.

12. HEINÄKUU

Joku sanoi mulle ekan, Jotain parempaa -levyn jälkeen "se on kyllä hyvä, mut jotenkin aika haikee, onko sun elämä ollu tosiaan noin surullista?" Mä päätin siltä seisomalta, että seuraavalla levyllä tuon kyllä esiin elämäni valoisampia(kin) puolia. Onhan niitä. (Onhan?)

Kertosäkeen melodia oli jo jonkin aikaa soinut päässäni. Tiesin hyvin varhaisessa vaiheessa sen: tästä tulee kesäbiisi! Mun ensimmäinen. Viimeinkin. Ei oo koko elämä ollu haikeeta, heinäkuussa on Kleemolan poika osannu hetken nauttia elämästään. Ei tarvi enää tulla väittämään melankolikoksi.

Kappaleessa on pari viittausta todellisuuteen. Helsingin Kalliossa olen viettänyt elämästäni ikimuistoiset 8 vuotta. Se oli laitettava jo periaatteesta kaupunginosaksi, jos stadin kesästä kertoo. Toinen viittaus ja varsinainen kunnianosoitus menee Aki Sirkesalolle, joka teki allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen laulunkirjoittajana: "soittimessa sun lempi-cd – on iltapäivä hikinen".

Tähän biisiin kaivattiin äänitysvaiheessa vielä yksi erikoisuus: blueshuuliharppu. Siis soitto alan mestarille Juha Kartanolle. Pian ajeltiinkin jo läpi Suomen tuottaja Sallisen kanssa Juhan treenikämpille ja pistettiin mikit pystyyn. Ja voi luoja miten se harppu soi, kun se tulee sielusta! Heinäkuusta tuli kuuma.

13. TÄHÄN MENNESSÄ

"Sä jäät miettimään miltä tuntuu elämäsi tähän mennessä. Toteutuiko unelmat, onko niitä vielä jäljellä?". Vaikka se kuulostais kuinka hassulta, niin mä jään edelleen miettimään tuota asiaa harva se päivä.

14. KAIKKI ME TÄÄLLÄ KAIVATAAN

Tämä melodia kulki mun mukana pitkään, tiesin että sen aika vielä tulee. Etsin oikeita sanoja todella kauan. Kokeilin kertosäkeeseen montaa erilaista teemaa, kunnes asiat viimein loksahtivat paikoilleen ja tästä syntyi debyyttilevyn pieni helmi.

Oon tyytyväinen siihen pitkään kaareen, mikä tähän rakennettiin sovituksella. Tavoite oli kasvattaa kappaletta hitaasti, säästellen. Lempikohtani on 2. kertsin jälkeinen instrumentaaliosa jousineen ja modulaatioineen. Myös laulun sisällössä on jotain sellaista, joka tuntuu oikealta edelleen. En vaihtaisi sanaakaan.

15. KRIISI

Kun 10 kohtausta -levy alkoi olla melkein valmis, päätin kirjoittaa vielä yhden viimeisen, villin kappaleen, johon laittaisin kaikki ne musikaali-ideat mitkä eivät mahtuneet muihin biiseihin. Ilman paineita siitä, että sen tulisi olla radiohitti tai jotain.

Koska samaan lukkovaiheeseen törmää (melkein) aina kun tekee uutta musiikkia, päätin tehdä laulun laulun tekemisen vaikeudesta. Juuri niin – laulu laulun tekemisen vaikeudesta. Kriisihän siitä syntyy, ainakin meidän sukupolvemme edustajalle, joka on liian tietoinen henkisestä hyvinvoinnistaan.

Mua alkoi viehättää terminä tuo kriisi, toki tällaisessa astetta kevyemmässä merkityksessä. Mietin, että kaikillahan meillä on joku kriisi koko ajan menossa, jos sen niin ottaa. "Kun mä tästä selviän, niin sitten alkaa helpompi vaihe elämässä." Palasin ajassa hiukan taaksepäin kerrostalokaksiooni Kalliossa (4. linja 17–19), ja tarina alkoi edetä hyvää vauhtia.

Levyn erikoisin laulu syntyi, ja mentiin studioon. Tämä oli koko albumisession päättävä bändiäänitys. Vaikein oli säästetty viimeiseksi. Kuoppamäen Sami rumpusettinsä takana, Sallisen Sami basson varressa ja meikä pianon ääressä. Koko ajan oli sellainen olo, että tää on ihan hullu biisi, mut annetaan mennä. Pari ekaa ottoa meni hutia, mut sitten syntyi tosi kiihkeä versio, joka tuntui lähtevän välillä jo käsistä. Mietittiin aikamme, voiko tätä käyttää. Onneksi otettiin riski. Tuo viimeinen otto oli just se oikea.

Ennen miksausta Sallisen Sami ehti vielä yllättää. Kun kävin kuuntelemassa raakaversiota, hän ilmoitti "tähän on tullu pari lisäystä, kuuntele huvikses". Sami oli tuottajan ominaisuudessa tehnyt koko biisin kestävän foley-raidan, joka siis käytännössä toi lauluun mukaan elokuvamaiset äänitehosteet. Ensihämmennyksen jälkeen sain todeta, että tää oli aivan loistava idea. Biisi oli hiottu loppuun, tehot saatu irti.

Niinhän siinä sitten kävi, että vastoin kaikkia odotuksia tästä "pienoismusikaalista" tuli sinkkubiisi. Hiukan myöhemmin myös mun eka musavideo. Jyväskylän Ammattiopiston Mediapajan jengi teki hyvää työtä, jälki on nähtävissä alla: